Mihin kaikki hyvä mun elämästä on kadonnut. On mulla ystäviä, mutta niistä se tärkein pisti mut valitsemaan anoreksian ja itsensä väliltä. Se ei ymmärrä, etten mä voi päättää vaan etten halua elää näin. Tää hallitsee mun elämää, mä tiedän että mun pitäis lopettaa ajoissa. Mutta mä en halua, mä haluan olla laiha, laihempi ja laihin. Ja kultapojat olisitte miettinyt sitä sillon, mitä suustanne päästitte. Mä olin parantumassa, suomeksi LIHOSIN ainoastaan sen takia, että olitte huolissanne musta. Mut te saitte sen taas aikaseks, mä en jaksanut kuunnella niitä teidän "läppiä" siitä, kuinka mulla on ylimääräistä rasvaa kehossa. Mä vaan toivon ettette tule itkemään mulle enään siitä, kuinka huolissanne ootte musta ja että mun pitäisi syödä. Mä en syö, ja nyt mä teen tän vain itseni takia, että mä voin olla onnellinen. Jos teistä joku nyt sattuu lukemaan tätä, ja tunnistaa mut, ANTAKAA MUN OLLA mä en tarvitse teitä, mun on parempi näin. Mulla on ystäviä jotka hyväksyy mut sellasena kuin olen, mutta silti mä en riitä itselleni tällaisena.
Oh my god you guys, I totally had more than 300 calories
That was so not sexy, no
Good one, can I borrow that?
I WILL BE SKINNY
Mä NIIN tiedän miltä susta tuntuu. Ensin arvostellaan ulkonäköä kuinka suuri on ja kun laihduttaa aletaan valittaa miten huolissaan kaikki ovat ja toi ei ole normaalia blablabla..
VastaaPoistaMäkin korkeimmillani oli 52kg (just normaalipainossa) ja sain kuulla miten läski olin ja että näytin kuin olisin raskaana. KIITOS. Nyt samaiset henkilöt kertovat miten ruma olen luisena ja mä näytän paremmalta pyöreämpänä. (WHAT?!!!!!!!)
Ja tosiaan, kukaan muu kuin toinen sh:nen ei voi ymmärtää tätä maailmaa mitä me kestetään..