Mä aion kirjottaa tänne aina päivän tapahtumat, kalorit ja liikunnat. Mä pelkään että joku tuttu lukee tätä, joten jos mainitsen täällä joitain nimiä ne ovat mitä todennäköisimmin muutettuja.
Mun syömisvammailu alkoi jo ala-asteella, söin aivan normaalisti, mutta oksensin aina ruuan ulos. Pian liikunta tuli mukaan kuvioihin treeneissä piti käydä keskimäärin 6 krt/vko. Se oli aika rankkaa 10-vuotiaalle tytölle. Yläasteelle siirtyessä, mä en oikeastaan edes välittänyt mitä pistin suuhuni, silloin mä elin normaalia elämää. Tai en tiedä oliko se niin normaalia, mutta kuitenkin. Kun menin kahdeksannelle luokalle painoni nousi 39 kilosta KUUTEENKYMMENEEN KILOON!! Se oli elämäni kamalinta aikaa, silloin tajusin etten voi elää näin ja aloin taas laskemaan kaloreita, liikkumaan ja lopetin syömisen. Mä itkin iltaisin peilin edessä, mä en ymmärtänyt miten mä olin voinut päästää itseni siihen kuntoon. Siitä se kierre sitten lähtikin: pienen pieniä annoksia ruokaa, oksentelua ja paastoa. Mä yritin syödä aina niin että muut näkee, ettei ne epäile mitään. Mutta sitten muutamat henkilöt huomasivat laihtumiseni vaikka se ei ollutkaan suuri n. 5 kg, aloin syömään taas hetken normaalisti, mutta oksensin kaiken mitä söin. Milloin oksensin suihkussa ja milloin lenkillä, ruoka oli vain pakko saada pois sisältä.
"Kun menin kahdeksannelle luokalle painoni nousi 39 kilosta KUUTEENKYMMENEEN KILOON!!"
VastaaPoistahuh.. rankkaa. niin kamalalta kuin se kuulostaakin, kuvat muutoksesta ois aika kivoja (tiedän, kuulostaa ilkeeltä,mutmut..)
hei kovasti tsemppiä että pääset taas joskus unelmamittoihin!
Hei, yritän etsiä kuvia joista en olisi kamalan selvästi tunnistettavissa. Haluan pysyä anonyyminä sillä vanhempani löysivät edellisen blogini.
VastaaPoista